Kasviplankton

Laskentatuloksina saadaan, menetelmästä riippuen, listat levälajeista, niiden määrästä biomassana (mg/l) ja tiheytenä (levä/ml). Levälajien määrä riippuu veden karuudesta ja muista ympäristötekijöistä, kuten veden sähkönjohtokyvystä. Yleensä lajeja on näytteessä noin 40-100 kpl. Biomassa vaihtelee yleensä välillä 0,2-2,5 mg/l. Tiheys riippuu suuresti levien koosta, mitä pienempiä lajeja, sitä suuremmat levätiheydet.

Kasviplanktonille on tehty erilaisia indeksejä, joiden avulla tietoa yritetään yksinkertaistaa, mutta osaava leväasiantuntija näkee vielä syvemmälle ja osaa kertoa indeksien taakse jäävästä tiedosta.

Laskentamenetelmät

Kattavimmat tulokset kasviplanktonlaskennoista saadaan käyttämällä kvantitatiivista laskentamenetelmää. Näin saadaan tuloksina lajilistan lisäksi biomassa ja tiheys. Velvoitetarkkailuja ja seurantoja varten laskennat tehdään aina kvantitatiivisesti.

Virallinen, kansallinen ohjeistus eri menetelmille löytyy täältä: Kasviplanktonin laskentamenetelmät.

Vesilaitosten sinilevätarkkailulle on Valviralta oma ohjeistuksensa – Toimintatavat talousveden laadun turvaamiseksi. Sinilevät ja niiden tuottamat toksiinit. Ohje viranomaisille 5/2016.

Näyte voidaan myös tutkia pelkästään kvalitatiivisesti tai semikvantitatiivisesti, jolloin tuloksena on vain lajilista (kvalitatiivinen) tai lajilistan lisäksi arvio lajien suhteellisista runsauksista (semikvantitatiivinen). Nämä menetelmät sopivat kun halutaan yleiskuva kasviplanktonista.