Yleisesti planktonista

Vedessä elää arvaamaton määrä mikroskooppisen pieniä kasveja

ja eläimiä.

Plankton tarkoittaa vapaasti vedessä keijuvaa. Sana tulee kreikankielen sanasta “planktos”. Vanha suomenkielinen nimi planktonille onkin keijusto.

Kasviplanktonia on monia eri ryhmiä: mm. viherleviä, kultaleviä, piileviä, panssarisiimaleviä ja sinileviä. Sinilevät ovat tieteellisesti katsottuna bakteereita, mutta muistuttavat leviä, minkä takia niitä planktontutkimuksen alussa kutsuttiin leviksi. Oikea nimi on syanobakteeri.

Eläinplanktonia on samoin monta eri ryhmää: rataseläimet, vesikirput ja hankajalkaiset tärkeimpinä.

Aivan kuten maalla, kasvit kasvavat auringonvalon voimalla ja ottavat tarvitsemansa ravinteet ympäröivästä vedestä – ne ovat tuottajia. Eläinplankton on sitten joko kasvis- tai lihansyöjä eli kuluttajia.

Ja aivan kuten maalla, jos ravintoa on tarpeeksi, kasvit kasvavat. Jos eläimiä on tarpeeksi, ne pitävät kasvien kasvun kurissa. Jos vesiympäristö muuttuu ravinteiden tai muiden ympäristötekijöiden osalta, näkyy muutos varsin nopeasti levissä. Ja pienellä viiveellä eläinplanktonissa. Ja sitä kautta kaloissa. Jos ravinteita on ylen määrin, syntyy nk. leväkukinta. Kukkia ei muodostu, mutta vesi värjäytyy oudon väriseksi.

Planktonia tutkimalla, sen määrää ja lajistoa, saadaan toisenlaista tietoa veden tilasta kuin pelkästään kemiallisilla ja fysikkalisilla tutkimuksilla. Tämän lisäksi planktoneliöt ovat ilo silmälle! Kurkkaa sinäkin mikroskooppiin.